Väkivaltaviihde

Tarkistin lompakostani, viimeisistä 26 elokuvalipuistani 15 sisältää väkivaltaa, ellei ole kokonaan sitä. Itseäni eniten kiehtovaa väkivaltaviihdettä on ehdottomasti sotaelokuvat sekä erinäköiset kauhuelokuvat. Elokuvateatterin sali on täpötäysi, vieressä oleva mummo peittää silmänsä käsillään, kurkkii välillä sormiensa välistä. Elokuvan jälkeen adrealiini virtaa vieläkin, mummo näkee ensiyönä painajaista. Kaikkeen tähän voi jäädä koukkuun, tunteeseen kun kylmät väreet virtaavat kehon läpi kun mörkö viilettää kuvaruudulla uudestaan ja uudestaan.

Käsittelimme tunnilla kysymystä, että miksi väkivaltaviihde kiehtoo ihmisiä. Mielestäni nykypäivänä asia on täysin selvä. Lauantai-aamun lastenohjelmat ovat muuttuneet Nalle Puhista Transformers taisteluohjelmiin ja erilaisiin animeohjelmiin jossa Ihmisten lemmikit taistelevat toisiaan vastaan tulella, vedellä, kivillä ja kaikella mahdollisella. Miksiköhän väkivaltaviihde kiehtoo nykypäivänä yhä useampaa..?

On selvää, että kun pienestä pitäen ihminen katsoo väkivaltaisia lastenohjelmia ja nykyään muodissa on aloittaa sotapelien yms. pelaaminen jo hyvin nuoressa iässä. Counter-Strike ja Call Of Duty tyyppiset pelit ovat ykkös puheenaihe monissa nuorten piireissä. Markkinoille tuodaan jatkuvasti uusia pelejä ja elokuvia, todella monet niistä sisältävät väkivaltaa. Niin kauan kun on olemassa elokuvia ja pelejä, tulee väkivaltaviihde olemaan niissä suuressa roolissa.

Ajattelen, olenko siis olemassa?

Mitä tieto on? Entä totuus? Mitä voimme tietää varmasti ja mistä meillä yleensäkin voi olla tietoa? Miten voimme tietää ja todistaa, että on olemassa muitakin ihmisiä kuin minä itse, tai että ulkomaailma ylipäänsä on olemassa? Ajatus siitä, että mikään mitä tunnemme ja tiedämme ei olisikaan totta on päätä huimaava. Ensimmäisessä blogikirjoituksessani käsittelin Marix-ajatusta siitä, että iminen olisi toodellisuudessa vain laitteeseen kytketty olio jolle syötetään sähköisiä impulsseja. Esimerkiksi tällähetkellä juuri sinulle lähetetään sähköisiä impulsseja siitä, että luet tätä tekstiä. Ajattelen, olen siis olemassa. Tässä yksi kuuluisimmista filosofisista lauseista joka ei välttämättä kuitenkaan pidä paikkaansa. Mielestäni tieto, on käsitteenä hyvin yksilöllinen. Jokainen kokee tiedon erilailla. Joku uskoo vahvasti jumalaan ja pitää raamatun "tietoa" totena, toinen taas on vahvasti sitä mieltä, ettei raamatussa ole yhtään tosiasiaa, ei tietoa. Niin kauan kun ihmisiä on, on käsitys tiedosta ja ristiriitoja tiedosta.

Determinismiäkakö

Jaa-a, en ole itse koskaan ollut kiinnostunut filosofiasta enkä filosofisesta ajattelusta. On tietysti tärkeää tietää, että miten ihmismieli toimii, mutta suurimmaksi osaksi jossittelua oleva filosofia on mielestäni turhauttavaa ja ihan omien kiinnostuksieni ulkopuolelta. Determinismi on kuitenkin asia, joka tuntuu järkevältä ja oikealta. Vaikka yritän, en keksi mitään asiaa joka ei riipu jostakin.

Toisaalta kun miettii, että eikö jotkin asiat todellakaan tapahdu sattumalta muuttuu mielipide nopeasti. Lukemattomat kerrat on tullut sanottua, että "voi mikä sattuma", mutta entä jos mikään ei olekaan sattumaa? Ajatellaan tilanne jossa taivaalta putoaa kukkaruukku suoraan päälleni kävellessäni katua, helposti tulisi sanottua, että "voi miten huono sattuma". Onko sattumaa, että kukkaruukku osui juuri minuun vai vaikuttiko kohtalooni jokin muu asia?
Vastaus on: Vaikutti. Joku on joskus päättänyt tehdä kadun juuri tuohon kohtaan ja jos se olisi ollut kymmenen metriä sivussa olisi kukkaruukku tipahtanut viereeni.

Filosofisesta ajattelusta tulee nälkä, lähdenkin tästä syömään.

Utilitarismi, asiaa

"Filosofi John Stuart Mill määrittelee utilitarismin opiksi, joka olettaa "moraalin perustaksi hyödyn tai suurimman onnellisuuden periaatteen" ".

Milestäni ajatus siitä, että kaikki mitä teen tuottaisi mielihyvää ja onnellisuutta olisi mahtavaa, jopa upeaa! Ajattele elämää, jossa kaikki ajattelisivat tekojensa seurauksia sen perusteella, että kuinka moni ihminen siitä tulee onnelliseksi. Väitän että mailma olisi paljon parempi paikka elää. Tunnilla puhuimme utility-citystä, jonka ajattelumalli perustuu utilitarismiin. Olisi todella kiinnostava nähdä oikeasti kyseinen kaupunki toiminnassa.


Utilitarismissa moraalisesti hyvän toiminnan mittapuuna toimiva onnellisuus ei siis ole toimijan omaa onnellisuutta, vaan kaikkien niiden onnellisuutta, joita toiminta koskee. Tästä on nykymailmassa paljon opittavaa!!!

Tähän mennessä kurssilla käsitellyistä asioista tämä on tuntunut järkevimmältä ja omaan mieleen sopivimmalta.

Vai onko sittenkään?

Torstai-iltana istuin huoneessani ja katsoin matrix elokuvaa. Filosofian tunnilta jäänyt katsomisen himo ei lannistunut joten jatkoin vielä kotona. Elokuva sai aikaan sen, että aloin pohtimaan, että onko kaikki kuitenkaan niinkuin luulemme, olemmeko vain koneiden osia, osa isoa järjestelmää jota loppukädessä koneet hallitsevat?

Tätä ajatusta pohtiessa saa päänsä sekaisin ja asia tuntuu mahdottomalta ymmärtää.

Kuitenkin jos mielensä pystyy avaamaan ja hyväksymään sen tosiasian, että kaikesta ei voi olla aivan varma, voi ajatella, että jopa Matrix-tyylinen maailma olisi mahdollinen ja todellinen.

Itse fantasia ja fiktiivisiä elokuvia katsoessani uppoan elokuvaan niin täysin, että elokuvan katsomishetkellä tapahtumat tuntuvat aidoilta ja todelta. Mielestäni ihmisten pitäisi avartaa mieltään enemmän ja antaa mielikuvituksen jyllätä.

M.K